Merkit

Samankaltaiset Artikkelit

Jaa Tämä

Voehan Yle!

Ylellä on ihailtavan paljon valtaa. Eilen Yle sai yli tusinan suomalaisen urheilumaailman huippunimiä saapumaan A2-illan studioon.  Lähetysaikaakin oli yli kaksi tuntia. Parempaa tilaisuutta keskustella suomalaisesta huippu-urheilusta tuskin tulee.  Valitettavasti valittu kyläkäräjäformaatti pilasi koko touhun.

Kyllä siellä illanistujaisissa oli pilkahduksia ja hienojakin kommentteja, mutta toimiva kokonaisuus jäi puuttumaan. Pahempaa oli oikeastaan se, että kun kritiikki kohdistui hetkellisesti mediaan, niin toimittajat sivuuttivat aiheen täysin. Joka kerta. Miksi ei kysymyksenasettelua saa kyseenalaistaa? Toimittajien kysymykset olivat lisäksi huonoja, formaatista viis.

Kun kerran Yle on yksi suurin, ellei Suomen suurin, urheilumedia niin miksi paikalla ei ollut ainuttakaan Ylen urheilutoimittajaa? Ja ei, Kai Kunnaksen intro-spiikkiä ei lasketa. Edes Urheilulehden Petteri Sihvonen ei laske itseään urheilutoimittajaksi, silti hän heitä edusti. Ylen urheilutoimittajilta olisi varmasti tullut sekä asiantuntijuutta keskusteluun kuin kysymyksenasetteluun.  Valinta kertonee sen että Ylellä sisäinen integraatio ja yhteen puhaltamisen henki on yhtä heikolla hiilellä kuin suomalaisen huippu-urheilun.

Olisi ollut hyvä erotta doping-keskustelu omaksi kokonaisuudeksi. Älkää käsittäkö väärin.  Se on tärkeä asia ja Arto Halosen dokumentti nyt viimeistään todistaa miten doping on osa suomalaisen(kin) huippu-urheilun historiaa ja sen kulttuuria. Menkää katsomaan se.  Nyt dopingin esille tuominen kuitenkin pillkoi tätä ”sillisalaatti á la keskustelua” entistä pienemmiksi paloiksi. Oliko tämä Ylen vakavin kontribuutio dopingkeskusteluun? Siinä tapauksessa Ruben Stillerin hauska ja terävä Pressiklubi vie Ylen sisäisen dopingkeskustelupalkinnon. Säälipalkinto tosin tämä.

Ylellä on ihailtavan paljon valtaa. Heillä on Suomen kiistatta laajoin urheiluarkisto. Silti he antoivat Arto Halosen, eli vapaan taiteilijan, tehdä tähän asti syvimmälle luotaavimman analyysin Suomen dopinghistoriasta.  Ylen analyyttinen kontribuutio Lahden skandaalien jälkeen on ollut pari A-studio lähetystä vuonna 2005. Sinivalkoisen valhe dokumentin mukaan Yle luovutti Haloselle aineistoa varsin vastentahtoisesti. Miksi vastentahtoisesti? Ylen puolustukseksi elävästä arkistosta löytyy paljon doping aineistoa, esimerkiksi tämä minulle uusi uutinen vuodelta 1985. Mutta miksi Ylen urheilutoimitus tai dokkaritoimitus ei tähän aiheesen pureudu kunnolla? Miksi tätä asiaa ei Ylen omat toimittajat suostu tutkimaan? Miksi Suomessa niin urheilun kuin politiikan saralla tutkivaa journalismia joudutaan tällä hetkellä tekemään taiteen nimissä?

Ottaen huomioon Arto Halosen raskaat syytökset Ylen hiihtoasiantuntijaa ja Kaisa Mäkäräisen valmentajaa Jorma Punkkista kohtaan tulen seuraamaan alkavaa hiihtokautta suurella mielenkiinnolla. Nimenomaan Ylellä.  En siksi, että uskoisin Punkkisen nykyisin olevan hämäräpuuhien mies, vaan mielenkiintoni kohdistuu Ylen suhtautumiseen Punkkiseen.  Millä lailla Yle ottaa kantaa asiaan? Ottaako lainkaan? Miksi ei? Muuttuko Jussi Eskolan ja Punkkisen välinen leppoisa jutustelu selostuskopissa?  Olisi hämmästyttävää jos mitään ei tapahdu. Toivon ettei näin olisi. Koska silloin minulta loppuu usko Ylen laatuun, aivan kuten Halosen dokumentin myötä sammui naiivi suhtautuminen huippu-urheiluun.

Voihan Yle, ehkä teillä on sittenkin liikaa valtaa.